Viime aikoina on nähty valtakunnan huipulla yhden jos toisenkin kyynelehtivän.
Tämä tosi-tv:stä levinnyt ilmiö on nyt saavuttanut myös Arkadianmäen spektaakkelin.
Viimeksi vuodatti kyyneliään omistajaohjausministeri Sirpa Paatero, kun yhtäkkiä muistikin saaneensa tiedon Postin työntekijöiden siirtämisestä halvemman työehtosopimuksen piiriin jo elokuussa.
Vai oliko se syyskuussa.
Tai sittenkin vasta marraskuussa.
Itkemisboomin taisi aloittaa Li Andersson:
"Muistan viime vaalikaudelta erityisesti yhden päätöksen, joka meni minulla vahvasti ihon alle. Niin tapahtui monelle muullekin ja muistan nähneeni erään hallituspuolueen kansanedustajan itkevän istuntosalissa, kun asiaa käsiteltiin.
Päätös oli lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen."
BB:ssä julkisuuskannuksensa hankkinut Sebastian Tynkkyseltä itku syntyi hallitusti ja harkitusti kuin ammattilaiselta.
"Kohupoliitikko Sebastian Tynkkynen puhkesi Oulun käräjäoikeudessa itkuun loppupuheenvuoronsa aikana. Hänen mukaansa kaikki maahanmuuttoon tai islamiin liittyvä arvostelu ei ole tuomittavaa vihapuhetta."
"Minua kohtaan on nyt saatu aikaan poliittinen vaino, Sebastian Tynkkynen totesi ääni väristen ja lisäsi, ettei ole mukava toimia poliitikkona maailmassa, jossa joutuu kokemaan islamin haasteet."
Kihlakunnansyyttäjä Juha Karikoskeen Tynkkysen kyynelet eivät tehonneet.
Hän totesi, että "Kirjoittajan tarkoituksella ei ole merkitystä, vaan hän on ollut tietoinen niiden rikoksen tunnusmerkit täyttävästä luonteesta eli ne ovat panettelevia ja loukkaavia."
Sama pätee myös poliitikkoihin.
Heidän pitää pysyä tietoisina omista päätöksistään ja niiden vaikutuksista.
Ei auta itku markkinoilla.
Kun nuija ylhäällä kopahtaa, niin alhaalla iso luuta lakaisee.
Teksti: ☆ Kaija Olin-Arvola
Kuvat: ☆ Iiro Arvola
