keskiviikko 27. marraskuuta 2019
Itkettää niin
Viime aikoina on nähty valtakunnan huipulla yhden jos toisenkin kyynelehtivän.
Tämä tosi-tv:stä levinnyt ilmiö on nyt saavuttanut myös Arkadianmäen spektaakkelin.
Viimeksi vuodatti kyyneliään omistajaohjausministeri Sirpa Paatero, kun yhtäkkiä muistikin saaneensa tiedon Postin työntekijöiden siirtämisestä halvemman työehtosopimuksen piiriin jo elokuussa.
Vai oliko se syyskuussa.
Tai sittenkin vasta marraskuussa.
Itkemisboomin taisi aloittaa Li Andersson:
"Muistan viime vaalikaudelta erityisesti yhden päätöksen, joka meni minulla vahvasti ihon alle. Niin tapahtui monelle muullekin ja muistan nähneeni erään hallituspuolueen kansanedustajan itkevän istuntosalissa, kun asiaa käsiteltiin.
Päätös oli lasten subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajoittaminen."
BB:ssä julkisuuskannuksensa hankkinut Sebastian Tynkkyseltä itku syntyi hallitusti ja harkitusti kuin ammattilaiselta.
"Kohupoliitikko Sebastian Tynkkynen puhkesi Oulun käräjäoikeudessa itkuun loppupuheenvuoronsa aikana. Hänen mukaansa kaikki maahanmuuttoon tai islamiin liittyvä arvostelu ei ole tuomittavaa vihapuhetta."
"Minua kohtaan on nyt saatu aikaan poliittinen vaino, Sebastian Tynkkynen totesi ääni väristen ja lisäsi, ettei ole mukava toimia poliitikkona maailmassa, jossa joutuu kokemaan islamin haasteet."
Kihlakunnansyyttäjä Juha Karikoskeen Tynkkysen kyynelet eivät tehonneet.
Hän totesi, että "Kirjoittajan tarkoituksella ei ole merkitystä, vaan hän on ollut tietoinen niiden rikoksen tunnusmerkit täyttävästä luonteesta eli ne ovat panettelevia ja loukkaavia."
Sama pätee myös poliitikkoihin.
Heidän pitää pysyä tietoisina omista päätöksistään ja niiden vaikutuksista.
Ei auta itku markkinoilla.
Kun nuija ylhäällä kopahtaa, niin alhaalla iso luuta lakaisee.
Teksti: ☆ Kaija Olin-Arvola
Kuvat: ☆ Iiro Arvola
keskiviikko 11. syyskuuta 2019
Yritykset toimivat markkinoilla.
Pienistä puroista syntyvät suuret virrat. Engistä juoksee Iisar Tonavaan.
Mikä lie sininen kukka, mutta osoittaa ainakin sen, että Li ei ymmärrä taloudesta ja yritystoiminnasta mitään.
Yrityksiä on monenlaisia, monessa muodossa sekä alihankkijoiden alihankkijoina että itsenäisinä yrittäjinä "vapailla" markkinoilla, missä suuret parhaillaan hotkivat pieniä.
Pk-yritys ei voi mitenkään elää vain kädestä suuhun, koska markkinatilanteet ja muut suhdannevaihtelut voivat muuttua milloin tahansa.
Menestyvän yrityksen on oltava vakavarainen ja sillä on oltava myös pääomaa.
Päivän kerrallaan elävä yritys on pian entinen.
Verottajan tehtävä on sitten hoitaa voittojen periminen kohtuulliselle tasolle yhteiseksi hyväksi. Näin yhteiskunta ja talous toimivat.
Toinen femma ovat ne bisnekset, jotka toimivat pelkästään veronmaksajien rahoilla. Niille tuotto tulee kuin Manulle illallinen. Juuri tästä syystä niin paljon onkin poliitikkojen omistamia bisneksiä esimerkiksi maahanmuutossa ja hoivapalveluissa.
Mutta näissäkin toimivat omat taloudelliset lakinsa. Pienet häviävät suurten suuhun ja nopeat ahmaisevat hitaat.
Karjaa yksityisti jo parikymmentä vuotta sitten terveydenhuollon Folkhälsanille. Kalliiksi tuli. Saatiin uusi kilpailutus ja tuolit siirrettiin Attendolle, mikä tuli vielä kalliimmaksi ja kaupunki oli pakotettu ottamaan terveydenhollon takaisin itselleen. Mikä oikein onkin.
Minusta verovaroin kustannetut palvelut pitäisi olla kokonaan yhteiskunnan järjestämiä, silloin ei paheksuttavaa, ahnasta voitontavoittelua tarvittaisi lainkaan.
Mutta siitä huolimatta myös sen pitäisi olla hyvää, kustannustehokasta ja kannattavaa.
Tervydenhuoltoa ja koulutusta ei pitäisi koskaan alistaa markkinoille. Tai jos yritykset haluavat markkinoilla toimia, niin sitten ne toimivat markkinoilla markkinoiden ehdoilla.
Yksityisiä päiväkoteja ja kouluja koskee tämä sama laki. Ne voivat saada säädetyt valtionosuutensa, mutta muuten niiden tulokehitykseen on valtion turha puuttua muutoin kuin verotuksella.
Jos kilpailla halutaan, niin sitten kilpaillaan. Minusta on paljon aloja, johon kilpailu ei sovi, mutta eihän sitä voi niiltä, joilla rahaa on, kieltääkään.
- Ainakaan tämän yhteiskuntajärjestelmän vallitessa.
- Ainakaan tämän yhteiskuntajärjestelmän vallitessa.
lauantai 20. huhtikuuta 2019
Kenelle kellot soivat
Herra Hoh-hoh: - Halla-Ahon käsitykset kärsimysten vastuunjaoista ovat eettisesti ja moraalisesti oikein ja linjassaan eettisen oppien kanssa.
Jos jokin taho aiheuttaa toiminnallaan (tai vaikkapa politiikallaan) kärsimystä syyttömille tahoille, olisi kohtuullista, että tämä kärsimyksen aiheuttanut taho ottaa vastuu teoistaan.
Tämä tarkoittaa samalla, että minkä tahansa kärsimyksen pitäisi kohdistua pikemminkin sen aiheuttaneeseen tahoon [eikä syyttömiin].
Herra Hoh-hoh: Hoh hoijaa, pipipäitä riittää.
Engla: Ai et vai? Ihanko kotona vaan istut ja suomaista käytät?
Öljy- ja energiavarojen hallinta ajaa maailman sotiin.
Sitä paitsi kansainvälinen oikeus ei toimi kostoperiaatteella.
Herra Hoh-hoh, sinä itse olet pipipäistä suurin. Et ymmärrä etiikasta ja moraalista yhtään mitään. Täys kusipää puhuu niin kuin ei olisi alaleukaa ollenkaan. Minä, minä, minä. Siinä sun arvosi niin kuin muidenkin natsien.
Herra Hoh-hoh: humanistina olen kuullut etiikasta ja moraalista. Käynti terapiassa auttaa, kokeile.
Engla: Sivistymätön moukka. Ei näytä käynti terapiassa auttaneen.
Humanistia sinusta ei saa tekemälläkään.
Herra Hoh-hoh: Joskus sirkusesityskin piristää.
Engla: Et sitten parempaan kyennyt. 🤣🤣
Herra Hoh-hoh: Koitan parhaani mukaan, mutta jouduin tekemään pari cappua, että herään. Aloitan kohta härnäämisesi.
Helmiä sialle:
Näin kirjoitti kirkkoisä John Donne (1573-1631)
"Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;
Ne soivat sinulle."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



